Kesäpiirakka

Pakkasissa on yksi erittäin hyvä puoli, nimittäin lähes takuuvarma auringonpaiste. Erinäiset seikat, luultavasti juuri päivän piteneminen ja valon määrän lisääntyminen, käynnistivät tässäkin pienessä pääkopassa prosessin, jonka seurauksena aloin pohtia tarkemmin tulevaa kesää. Luvassa on töitä ja matkustelua, mutta todennäköisesti ei kukkia parvekkeelle. Nyyh.

Kesä piti sitten saada kielellekin. Letut mansikkahillolla on takuuvarma tie kesään missä ja milloin vain, mutta nyt teki mieli raparperia. (Ei sillä, etteikö niitä lettujakin olisi tullut tässä kiskottua nassuun, kertaan jos toiseenkin...) Mansikkaraparperipiirakkaa, vaniljakastikkeeseen hukutettuna. Erinomaisen helppo, pehmeä ja mehevä pohja on sama kuin tässä piiraassa, alunperin täältä bongattu.Tällä kertaa piimän korvikkeena rahkaa ja liraus maitoa. Öljyäkään ei tainnut olla, joten voisulaa tilalle. Päälle heittelin Supermiehen mummolan pihasta viime kesänä kiskottuja, ranteenpaksuisia raparperin varsia (paloina tietenkin) ja mansikoita sokeriripsauksen kera. Kyllä maistui ihan auringolle.

Valkoisia unelmia

Hetken mielijohde nämäkin. Tarjouksessa olleita karhunvatukoita kaupasta, jämäpaloista tehtyjä minipiiraspohjia pakastimesta ja jotain vielä... Marenkia. Munia ja sokeria löytyy (melkein) aina.

 Marjojen sekaan laitoin vähän mansikka-vadelmahilloa, jota myös sattui olemaan kaapissa. Viitsin jopa kaivaa pursotinpussin esiin kuorrutusta varten, mikä esteettiseltä kannalta olikin sen arvoista!

Vaahtoa jäi yli vaikka millä mitalla, joten pursottelin lopusta pellille pikku marenkeja. Tulipahan kokeiltua näitä näin ihan omillaankin. Enää näistä herkuista ei tosin ole jäljellä muruakaan...