Ihastus

Yksi uuden  puutarhani vanhoista asukeista on tämä mystinen kaunotar. Selailtuani nettiä aikani päättelin, että ihastukseni kantaa nimeä harmaamalvikki.

Saatan tosin olla väärässäkin - malvoja ja malvikkeja tuntuu olevan niin monenlaisia ja nimiä kaiken päälle moninkertainen määrä.

Malvikki joka tapauksessa kasvoi tuuheana ja runsaan metrin korkuisena ilman minkäänlaista hoitoa juuri kukkapenkin reunan ulkopuolella, nurmikon ja terassilaudoituksen välissä ja kukki runsaasti koko kesän. Ilmeisesti kyseessä onkin kestävä ja vähään tyytyvä perinteinen perenna - siis kukka minun makuuni.

Siirtäisin kaunottaren mielelläni kukkapenkkiin, mutta malvikkini kasvaa sellaisessa paikassa, ettei operaatiosta tule mitään. Keräsin sitten tänään sen siemeniä talteen, jotta voin keväällä yrittää kasvattamista - penkin reunojen sisäpuolella. Ja jos tämä suunnitelma menee mönkään, jää minulle kuitenkin alkuperäinen ihastukseni, sillä ei sen erikoisesta kasvupaikasta haittaakaan ole.

Haaveideni Kanada

Minä haaveilen matkustamisesta jatkuvasti. Koko ajan. Hyviä matkailuohjelmia sen sijaan tulee televisiosta harmillisen vähän, varsinkin minun kannaltani, joka on melko tyytyväinen jo pelkästään saadessaan inspiraatiota haaveilleen. YLE Femman sarja Toisaalla - Ihmemaa Kanada tarjoaa tukuittain ainesta unelmointiin eikä pelkästään siksi, että kohteena on yksi pitkäaikaisista ihastuksistani maailman maiden joukossa. Olin tietysti myyty viimeistään siinä vaiheessa, kun näin sarjan kakkosjakson vierailevan tähden - bernipennun nimeltään Hudson.

Ihmemaa Kanada tulee keskiviikkoisin kahdeksalta Yle Fem-kanavalta, mutta niille kaltaisilleni, jotka eivät kykene elämään yhdenkään televisioaikataulun mukaan, laitan tähän linkin Areenaan.
Kaiken muun hyvän lisäksi, ohjelma on juuri sopivan mittainen katsottavaksi ruokatauolla graduntyöstämisen lomassa. Suosittelen.

Oranssit

Puutarhassani oli tänä kesänä aika paljon vahvoja oranssin sävyjä, mikä oli puhdasta sattumaa. Itse olisin tapuvainen valitsemaan viileämpiä violetin, sinisen, pinkin ja valkoisen sävyjä. Ei silti käy kiistäminen - kauniisti nämäkin loistivat auringonpaisteessa. Tiikerililja ja unikko löytyivät entisten asukkaiden rakentamista kukkapenkeistä voikukkien ja vesiheinän alta.

Unikot tuovat aina mieleen oman mummuni ja hänen mahtavan unikkopenkkinsä keltaisen kesämökin ikkunan alla. Kaupunkikodissaan mummulla on sängyn päällä maalaus oransseista unikoista ja lapsena kuvittelin, kuinka taiteilija oli käynyt mökillä ottamassa mallia kukista.

 Samettiruusut puolestaan sain puutarhakurssilta, jolle osallistuin toukokuussa. Ylijääneitä kukkasia sai viedä kotiinsa ja minulle kelpasivat nämäkin, vaikka monet tuntuvat niitä väheksyvän. Enpä vielä tuolloin arvannut, kuinka sopivaan seuraan ne kesän myötä päätyisivät.

Puutarhan balleriina

Kun me toukokuun lopulla muutettiin, sain uuden kodin lisäksi uuden pihan. Tätä kehtaa jo ainakin mielessään kutsua puutarhaksikin, sillä siellä kasvoi jo valmiiksi muutamia hyvinvoivia kasveja. Ensimmäisenä tunnistin pionin.

Tämä alkukesän ehdoton kuningatar on varsin kuvauksellinen ja seurasinkin innolla sen kukintaa kameran kanssa. Kuvatessani mieleeni nousi kerta toisensa jälkeen kuva herkästä prima ballerinasta muhkeassa kimaltelevassa hameessaan. Pionissa on ehdottomasti jotain samaa.

Olen aina pitänyt pioneista ja erityisen tyytyväinen olen oman pihani yksilöön, joka seisoo tuuheana puskana ilman tukea ja kukki varsin anteliaasti ensimmäisenä yhteisenä kesänämme. Naapurin mummo kertoi, että edellisenä vuonna kukat olivat olleet aivan puhtaan valkoiset ja sitä edeltävänä kesänä voimakkaamman vaaleanpunaiset. Jo nyt odotan mielenkiinnolla, minkä värisiä kukkia ensi kesänä saadaan.