Villitys jatkuu

Langat lentelee ja koukku suihkii siis edelleenkin, vaikka töiden loppuminen ja opiskelun alkaminen onkin hieman vähentänyt sitä intensiteettiä, jolla homma etenee. En sitten kyennyt vastustamaan torkkupeiton kutsua, kuva itsestä sohvalla köllöttelemässä lämpimän peiton alla, pakkaslenkin jälkeen oli liian houkutteleva...

Myös aaltoilevaa kuviota oli pakko päästä kokeilemaan ja se onkin osoittautunut varsin toimivaksi - helppo ja hieno yhtä aikaa! Kätevästi syntyy telkkarin ääressä. Peitolla on leveyttä lähes 140cm ja lankana ihan perus 7Veljestä.
Kuten tarkkaavaisimmat lukijat voivat huomata, eräs linssilude työnsi takamuksensa välittömästi eteen, kun yritin saada kuvaa tekeleestäni. Lankakerät sentään saavat olla suhteellisen rauhassa. Koira-allergiselle peitto ei tosin sovi, sen verran tehokkaasti karvat imeytyvät lattioilta langan matkaan.

Vielä tulee aika monta iltaa töllön ääressä, ennen kuin on valmista. Niinpä superlämmin unelmani onkin ehkä sopivasti kasassa ensi kesäksi. Vaikka juhannuksenahan on aina tunnetusti kylmä ja vettä sataa, niin että tiedä vaikka tulisi tarpeeseen.

Iltapalaa savolaishengessä

Usein kaupassa käydessä pysähdyn kuolaamaan kalatiskin kohdalla. Tässä päivänä eräänä lähimarkettimme tiskillä oli tarjolla muikkuja kohtuuhintaan - kiusaus, jota en voinut vastustaa. Koska kokemukseni näissä asioissa ei ole kovinkaan suuri, vastasin myyjän kysyessä tarvitsemaani määrää yksinkertaisesti syöjiä olevan kaksi. Täti kuopaisi kaloja paperille kunnon kourallisen ja minä mutisin varovasti, että kyllä tuo ainakin riittää...

Muutaman paistettuja muikkuja ja muussia-erän jälkeen tulikin sitten ajankohtaiseksi miettiä, mitä muuta muikuille voi tehdä. Kukko oli tietysti ensimmäisenä mielessä, joskin epäilin viitsisinkö paneutua taikinaan vääntämiseen ja tuntien paistamiseen. Onneksi on internet. 

Pikamuikkukukot ovat vastaus jokaisen uusavuttoman ulkosavolaisen kaipuuseen ja kelpaavat varmasti  muillekin tallaajille, joiden lapsuuden makupalettiin kyseinen kulttuuriruoka on oleellisena osana kuulunut. (Itse kuulun siis viimeksi mainittuihin. Ihan selvyyden vuoksi.) Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti kuuluu näin:

Pikamuikkukukot

Otetaan ruispala, jonka molemmille puoliskoille asetellaan pekoniviipaleet. Sitten pohjapuoliskolle asetellaan muikkuja - itse koin, että kuusi kappaletta per leipä on optimimäärä. Yläpuolisko nostetaan kanneksi ja koko komeus kääritään folioon. Paistetaan 175 asteessa tunnista puoleentoista. Nautitaan reilun voin kera.

Jos leipiä tulee enemmän kuin kerralla jaksat syödä (luultavasti parhaimmillaan hetilämpimänä), voit heittää valmiit foliokääröt pakastimeen ja nostaa sieltä suoraan uuniin. Leivät sulavat kätevästi sillä aikaa, kun uuni lämpiää. Testattu on ja toimii. Suosittelen!

Alunperin bongasin reseptin täältä. Kiitän!

Virkkausvimma

Pikkusiskolle pinkkiä

Se iski minuun joulun alla. Tai oikeastaan kaikki alkoi siitä jokasyksyisestä käsityöinnostuksesta, joka nimensä mukaan iskee joka vuosi samaan aikaan, siinä säiden sopivasti viilentyessä. Sitä alkaa tuntumaan, että olisipa kiva tehdä itse jotain ja jalat kuin itsestään suuntaavat lankahyllylle...

Itselle helmiäistä

Ensin oli kaulaliina, sitten toinen ja sen jälkeen vielä pipo. Olin koukussa. Virkkauskoukussa. Kun vielä töissä oli niin julmetusti aikaa, jolloin oli vain pakko istua, odottamassa... Lopulta ajattelin, että voisin etsiä ohjeen, jolla saisi aikaiseksi jotain, jota joku voisi oikeastikin käyttää. Tossut vaikuttivat riittävän helpoilta, nopeilta ja yksinkertaisilta.

Äitille joulun värejä

Tulihan niitäkin muutamat harjoitusversiot tehtyä. Minulla on taipumus tehdä kaikesta ensin holtittoman suurta... ja sitten aivan liian pientä. Perinteisellä tee-pura-tee-pura-tekniikalla mentiin, kunnes käsissä oli jotain omaa mieltä tyydyttävää. Luonnollisestikaan ohjeissa ei voinut pitäytyä, vaan tuli yhtä jos toistakin tarvetta soveltaa. Mikä tietysti lisäsi myös purkamisen tarvetta.

Mummulle kukkasia

Kirpputorin nappilaatikoilla vietin varmasti vähintään tunnin, pengoin oikein urakalla... Yhtä äkkiä nappeja alkoi löytyä myös melkein kaikista muistakin liikkeistä, joissa liikuin! Ja sitä pääteltävien langanpätkien määrää... Sitähän ei missään nimessä voi tehdä sitä mukaa kun työssä edistyy, päättelyä siis. Pitää varata kerralla mielellään kunnon kasa muuten täysin valmiita töitä ja sitten vasta ryhtyä tähän varsin mieltäylentävään puuhaan.

Ja kuusikulmioita Supermiehen siskolle!

Tossua tossun perään... Eikä tässä ole edes kaikki. Valitsin julkaistaviksi vain niitä tossuja, jotka päätyivät joululahjoiksi. Enkä edes ihan jokaista niistä. Kolmessa ensimmäisessä kuvassa olevat tossut tein jotakuinkin tällä ohjeella. (Oma prosessinsa tuossa käännöstyössäkin...) Kahdet viimeiset puolestaan perustuvat kirjasta Virkkaus. Vanha konsti, uudet mallit löytyviin ohjeisiin. Ihan kiva kirja muutenkin. Seuraavaksi kädet syyhyäisivät torkkupeiton perään. Kunhan en vain olisi haukkaamassa liian suurta palaa...

ps. Lisättäköön oikeudenmukaisuuden nimissä tähän vielä, että alkuperäisen inspiraation noihin balleriinatossuihin sain täältä.