Usein kaupassa käydessä pysähdyn kuolaamaan kalatiskin kohdalla. Tässä päivänä eräänä lähimarkettimme tiskillä oli tarjolla muikkuja kohtuuhintaan - kiusaus, jota en voinut vastustaa. Koska kokemukseni näissä asioissa ei ole kovinkaan suuri, vastasin myyjän kysyessä tarvitsemaani määrää yksinkertaisesti syöjiä olevan kaksi. Täti kuopaisi kaloja paperille kunnon kourallisen ja minä mutisin varovasti, että kyllä tuo ainakin riittää...
Muutaman paistettuja muikkuja ja muussia-erän jälkeen tulikin sitten ajankohtaiseksi miettiä, mitä muuta muikuille voi tehdä. Kukko oli tietysti ensimmäisenä mielessä, joskin epäilin viitsisinkö paneutua taikinaan vääntämiseen ja tuntien paistamiseen. Onneksi on internet.
Pikamuikkukukot ovat vastaus jokaisen uusavuttoman ulkosavolaisen kaipuuseen ja kelpaavat varmasti muillekin tallaajille, joiden lapsuuden makupalettiin kyseinen kulttuuriruoka on oleellisena osana kuulunut. (Itse kuulun siis viimeksi mainittuihin. Ihan selvyyden vuoksi.) Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti kuuluu näin:
Pikamuikkukukot
Otetaan ruispala, jonka molemmille puoliskoille asetellaan pekoniviipaleet. Sitten pohjapuoliskolle asetellaan muikkuja - itse koin, että kuusi kappaletta per leipä on optimimäärä. Yläpuolisko nostetaan kanneksi ja koko komeus kääritään folioon. Paistetaan 175 asteessa tunnista puoleentoista. Nautitaan reilun voin kera.
Jos leipiä tulee enemmän kuin kerralla jaksat syödä (luultavasti parhaimmillaan hetilämpimänä), voit heittää valmiit foliokääröt pakastimeen ja nostaa sieltä suoraan uuniin. Leivät sulavat kätevästi sillä aikaa, kun uuni lämpiää. Testattu on ja toimii. Suosittelen!
Alunperin bongasin reseptin täältä. Kiitän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti