Museologian kurssilla harjoiteltiin luettelointia ja tehtävänä oli tuoda mukanaan erilaisilla kriteereillä valittuja esineitä. Kuvassa valintani kategoriaan "esine, jolla on tarina". Kyseessä on pieni hopeinen riipus, johon on kuvattu suojelusenkeli. Se lienee ensimmäinen omistamani koru, ja on kulkenut matkassani päiväkoti-iästä saakka. Myös kaksi vuotta nuoremmalla siskollani oli enkelikuvioinen riipus kaulassaan. Pienet sormet tietysti näpräsivät korua lakkaamatta ja olenkin katkonut lukemattoman määrän ohuita hopeaketjuja, jollaiseen äiti riipuksen sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen pujotti. Tuli kultasepänliikekin lapselle tutuksi.
Mustavalkomaanantain aiheena tänään
lapsuusmuisto.
Kaunis riipus, varmaan joka pikkutytön mielikoru :)
VastaaPoistaKiitos. Muistan ajatelleeni ylpeänä, että minun koruni oli siskon enkeliä hienompi!
PoistaHerttainen riipus ja muistoarvoltaan suuri.
VastaaPoistaNykyään en ehkä tuollaista korua valitsisi, mutta juuri menneisyytensä vuoksi se on tärkeä.
PoistaKaunis enkeliriipus! Arvokas muisto lapsuudesta.
VastaaPoistaKiitos. Ja miten monia muistoja yhdestä esineestä lähteekin rönsyilemään!
PoistaOnneksi koru ei hukkunut ketjujen katketessa.
VastaaPoistaEnpä olekaan ajatellut koko asiaa tuolta kantilta!
PoistaSievä koru ja onneakin selkeesti ollut matkassa, kun ei ole hävinnyt.
VastaaPoistaTuurilla on todella ollut sormensa pelissä, onneksi näin!
PoistaEsineet, joilla on tarina, on niitä parhaita.
VastaaPoistaEhdottomasti! Ja kun esineitä tallennetaan museoon, pitäisi ne tarinatkin ilman muuta kirjoittaa ylös.
PoistaKivasti muisteltu. Hienoa, että olet ollut noin mielenkiintoisella kurssilla.
VastaaPoistaKiitos, museologian opinnot on kyllä olleet mielettömän kiehtovia. Ja ihanaa käytännönläheisyyttä verrattuna yliopisto-opiskeluun yleensä. :)
Poista