Viime sunnuntaina minäkin suuntasin kulkuni kohti lähimetsää ja koiran nuuhkiessa aurinkoisen aamun tuoksuja keräsin äidille pienen kimpun valkeita kukkasia, niin kuin täällä etelässä on tapana. Oma äitini on niin monen sadan kilometrin päässä, etteivät kukkaset häntä konkreettisesti saavuttaneet, mutta onneksi on sähköposti kuville ja puhelin kuulumisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti