Viinimarjojen poimisesta minulle tulee aina mieleen, kuinka yläasteella tarjottiin mahdollisuutta osallistua EU:n toimintaa nuorille esittelevään hankkeeseen, jonka tiimoilta matkustettaisiin yhdessä Ranskaan. Kaverini olivat tilaisuudesta innoissaan ja minunkin teki mieli mukaan. Pelkäsin kuitenkin äidin suhtautumista, reissun kustannuksista iso osa piti maksaa itse, enkä ollut vielä koskaan ollut ruotsinlaivaa kauempana kotoa.
Keräsin rohkeutta pitkään ja odotin sopivaa tilaisuutta. Lopultakin olimme kahden - viinimarjoja poimimassa. Sankot täyttyivät hiljalleen, vitkuttelin vitkuttelemistani, kunnes vihdoin sain asiani esitettyä. En muista enää tarkalleen, mitä äiti vastasi, mutta muistan hyvin sen helpotuksen tunteen, kun hän ei kokonaan tyrmännyt toivettani. Siitä tuli hieno reissu - ensimmäinen oikea ulkomaanmatkani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti