Meidän porukka viettää joulun kaukana kotoa, sukulaisissa kiertäen. Joulu ilman tuttuja ihmisiä ei tunnu oikealta, mutta on siinä se huono puoli, etten itse oikein pääse koskaan laittamaan jouluruokia. Niinpä meillä on jo parina vuonna itsenäisyyspäivän tienoolla vietetty leikkijoulua: syödään niin että navat raikaa ja katsotaan jouluelokuvia.
Tänä vuonna halusin tehdä leikkijouluillalliselle täytekakun joulunajan klassikkokombosta: mariannekarkeista ja suklaasta. Yhdistelmää on monena vuonna toteutettu unelma-tyylisessä kääretortussa jouluhalkomeiningillä. Nyt oli kuitenkin näpräysfiilis.
Jo alkuvaiheessa homma lähti luisumaan käsistä. Irtopohjavuoka alkoi vuotaa uunin pohjalle ja kärysi melkoisesti. Sammutin uunin siivoamisen ajaksi ja asetin vuoan paperoidulle uunipellille siinä toivossa, ettei koko kakku ehdi valua ulos, ennen kuin taikina alkaa kiinteytyä. Unohdin tietysti laittaa uunin takaisin päälle ja niinpä kakku seisoi hiljalleen kylmenevässä uunissa aika tovin ennen kuin huomasin mitään... Täytteen valmistus sujui sentään ilman sen kummempia ongelmia.
Kakku viipaleiksi, täyte väliin ja hyydytys jääkaapissa. Sitten oli vuorossa se jännä osuus: olin valinnut kakun päälle sokerikuorrutteen. Muistelin kyllä aikoinaan, kun tällaisia kaakkuja tuli väännettyä enemmän, kokeneeni sokerikuorrutteen hakalammaksi käsitellä kuin vanhan kunnon marsipaanin, mutta sehän nyt ei maistu hyvältä kenenkään suussa.
Tältä se sitten näytti. Ei mikään mestariteos ja melkoisesti paikkailtavaa. Yritin kyllä käyttää reilusti tomusokeria, mutta ehkä kuorrutetta olisi saanut olla enemmän - ei olisi tarvinnut kaulita niin ohueksi. Epäilemättä tavallisella nestemäisellä elintavikevärillä läträäminen ei sekään parantanut massan ominaisuuksia.
Kun lopputulos kerran oli mitä oli, niin annoin koristeluvaiheessakin mennä sitten täysillä. Ja otin kuvan siitä siistimmästä puolesta. Ei tullut joulupöydän kauneuskuningatarta tällä kertaa, mutta hyvältä se maistui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti