Olipa kerran syysloma ja tiedossa 16 tuntia junassa istumista. Tulossa oli myös eräät tupla-viisikymppiset. Niinpä ostin viisi eriväristä kerää seiskaveikkaa ja syntyi kaksikymmentä isoäidinneliötä, yhdeksänkerroksisia kukin.
Kotiin päästyäni kaivoin lankalaatikosta kerän valkoista veikkaa ja ryhdyin yhdistämään neliöitä. Pari iltaa siihen taisi mennä, mutta tahti oli kova, sillä deadline häämötti.
Reunuksenkin tein, kierros isoäitiä rivissä, toinen kiinteitä silmukoita ja vielä kolmas piilosilmukoita.
Ja tulihan siitä valmis. Peitto kääriytyi lahjapakettiin ja matkusti vielä kerran kanssamme kohti pohjoista ja sukujuhlia. Korttiin kirjoitin saatesanoiksi: "Nyt kun olette vanhoja ja polvia alkaa iltaisin kolottaa..."
Juhlien jälkeisenä päivänä sain puhelun, joka ylisti työtäni. Kaunis, tasainen ja virheetön. Parempi siitä tuli kuin itsekään uskalsin toivoa. Kyllä se on hieno tunne, kun voi olla kättensä jäljestä ylpeä.
Ps. Ohjeet neliöiden yhdistämiseen isoäidillä rivissä löysin täältä.
Ps. Ohjeet neliöiden yhdistämiseen isoäidillä rivissä löysin täältä.
Tosi hieno. Tässä on miellyttävää rauhan tunnetta. Tapasi yhdistää palat pylväillä on kaunis, en ole muualla vielä nähnyt tällaista.
VastaaPoistaKiitos paljon. :) Bongasin sen ulkomaisilta käsityösivustoilta ja lisäsinkin nyt postaukseen linkin englanninkieliseen ohjeeseen. Itse tykkään, että leveät valkoiset raidat palojen väleissä raikastavat peittoa kivasti.
Poista