Toukokuun puolessa välissä, keskellä kevään viimeisiä opiskelukiireitä hyppäsimme Supermiehen kanssa lentävään karjalaivaan, joka Ryanairinakin tunnetaan, ja matkustimme Lontooseen. Olin päättänyt, että matkaseuran lievästä innottomuudesta huolimatta minun oli päästävä ainakin yhteen Lontoon tarjoamista, lähes legendaarisessa maineessa olevista museoista. Kaupungista löytyy useitakin Euroopan mittakaavassa (Ja ehkä koko maailman! Ainakin näin imperialismin kotimaan näkökulmasta katsottuna.) merkittävimpiä museoita, joista suurin osa kaiken hyvän lisäksi on ilmaisia! Kuinka kehtaisin edes haaveilla museoalan opinnoista, jos antaisin tällaisen tilaisuuden liukua sivu suun.
Niinpä heti ensimmäisenä aamuna suuntasimme suoraan kohti Lontoon Luonnontieteellisen museon edessä kiemurtelevaa jonoa. Etukäteen en varmaankaan olisi valinnut juuri tätä museota runsaasta tarjonnasta siksi ykköskohteeksi. Annoin kuitenkin hieman pelivaraa myös matkakumppanilleni, joka pakon edessä valitsi huonoista vaihtoehdoistaan vähiten huonon - eli dinosaurukset. Voin kertoa, että
Natural History Museum onnistui kuitenkin vakuuttamaan sekä minut että seuralaiseni siitä, ettei valinta loppujen lopuksi ollut millään tavalla huono.
|
Suurta hallia vartioi Diplodocus nimeltään Dippy. |
Jo pelkästään rakennus, jossa Natural History Museum sijaitsee, on upea. Huomasin käyttäväni vähintään yhtä paljon aikaa seinien ja kattojen katseluun kuin varsinaisten näyttelyesineiden ihailemiseen. Joka paikka on täynnä yksityiskohtaisia koristeluita, jotka ovat aiheiltaan varsin yhteensopivia luonnontieteellisen teeman kanssa. Erilaiset eläimet, kalat, linnut ja kasvit luikertavat niin rakennuksen ulko- kuin sisäpuolellakin.
|
10 000 vuotta sitten elänyt Glyptodon. |
Kyseessä on iso museo. Onni kuitenkin on (kuten monen muunkin
Lontoon museon kohdalla), että kävijän ei tarvitse pakonomaisesti juosta
kaikkia saleja läpi saadakseen vastinetta rahoilleen. Voi aivan
rauhassa valita muutaman erityisen jännän kohteen ja luovia vain niitä
katsomaan, kierrellä ympäriinsä sattumanvaraisesti tai aloittaa
näyttelyiden kiertäminen järjestyksessä ja jatkaa jollakin toisella
kerralla, jos jalat sattuvat väsähtämään kesken kaiken. Koko laitos on jaettu neljään eri
"zoneen",
joista jokainen käsittelee erilaisia teemoja. Me aloitimme
kiertelemällä isossa keskushallissa, johon on koottu erilaisia
kohokohtia museon kokoelmista.
|
Baryonyx. |
Seuraavaksi suuntasimme Dinosaurusgalleriaan. Hirmuliskot eivät sinällään ole minulle mikään erityisen kiinnostuksen kohde, mutta kyllähän jo pelkästään kavereiden koko on vaikuttava. Sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla havainnoin sitä, miten itse näyttely oli rakennettu. Vanha, koristeellinen rakennus, modernit näyttelyrakenteet ja massiiviset luurakennelmat muodostivat hauskan kontrastin, jota korosti entisestään tilan hämärä valaistus. Korkeaan huoneeseen oli rakennettu käytävät myös toiseen tasoon, ilmeisesti koskematta kuitenkaan tilan alkuperäisiin rakenteisiin, ja dinoja pystyikin havainnoimaan paitsi maantasolta myös niiden silmien korkeudelta. Tunnelma oli varsin dramaattinen eikä kiljahtelevien koulupukuisten lasten äänet ainakaan heikentäneet vaikutelmaa. Kun nurkan takaa vielä tuli esiin liikkuva ja karjahteleva
Hirmuliskojen kuningas, saattoi allekirjoittaneeltakin päästä hermostunut hihitys.
|
Triceratops ja T-rex. |
Muinaisten liskojen jälkeen palasimme lähemmäs nykypäivää kiertelemällä museon
sinisellä zonella, katsellen erilaisia nisäkkäitä ja mereneläviä. Ihastusta jälleen pelkällä koollaan herätti sinivalas, jonka luonnollisen kokoinen malli roikkuu ilmassa Nisäkäsgalleriassa. Sen rinnalla oli muidenkin valaiden luurankoja sekä malleja erilaisista maailman suurista eläimistä, kuten kirahvista, norsuista ja tietenkin manaatista. Oli todella havainnollistavaa ja hieman yllättäen myös varsin viihdyttävää pystyä vertaamaan eri eläinten kokoja paitsi toisiinsa myös omaan mittaan.
|
Vesinokkaeläin. |
|
Mineraaligalleria. |
Tässä vaiheessa olimme kuluttaneet museossa jo lähemmäs kolme tuntia ja kiintiö alkoi tulla täyteen. Kiipesimme kuitenkin Keskushallin kautta vielä toiseen kerrokseen ihailemaan ylhäältä avautuvaa maisemaa ja arkkitehtuuria. Samalla tulimme vilkaiseeksi myös Kädellisten galleriaa, jonka vetonaula olivat katossa roikkuvat apinan luurangot, sekä Mineraaligalleriaa silmänkantamattomiin (ainakin melkein) jatkuvine, kiviä sisältävine vitriineineen.
Kaiken kaikkiaan Natural History Museum oli hieno kokemus, jota voi suositella niin aikuisille kuin lapsillekin. Ei edes tarvitse olla erityisen kiinnostunut luonnontieteestä, viettääkseen tässä rakennuksessa viihdyttävän parituntisen. Meiltä jäi näkemättä paljon, esimerkiksi koko maapallon historiaa ja geologiaa esittelevä osasto, jolla olisi voinut kokea maanjäristyksen sekä suurin osa ekologia-osastosta, jolla olisi voinut tavata esimerkiksi dodon. Jono oli jo tunti museon aukeamisen jälkeen melkoinen, mutta ainakin meidän osalta säikähdys oli turha, sillä se eteni rivakkaa vauhtia. Kyllähän paikalla noin torstaiaamuksi oli aika paljon väkeä, mutta pientä kaikumista lukuunottamatta asia ei ollut mikään ongelma. Kyllähän suurkaupungissa nyt täytyy riittävästi populaa olla!