Loputtomilta tuntuvien vesisateiden ajan yritin toistella itselleni: "Tämä on hyvä, kevät tulee." Tänään aamulenkillä saatoin riemukseni todeta mantran toimineen - kyllä talvi on nyt ohi ja kaikki lumi mennyt. Pistäydyin takapihallekin pitkästä aikaa ja mikä yllätys siellä odottikaan! Minulla ei ollut aavistustakaan, että meidän pihalla kasvaa krookuksia.
Yllätys innosti tutkimaan tarkemmin muitakin takapihan harvoja asukkeja - enkä joutunut pettymään. Vadelmat osoittavat selviä heräämisen merkkejä ja raparperikin on jo työntänyt ensimmäisen pienen, kurttuisen lehtensä esiin. Kuinka iloiseksi tuollaisesta punaisesta nykeröstä voikaan tulla? Ihan kohta syödään jo ensimmäistä oman maan raparerilla täytettyä piirakkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti