Rikollisen hyvä raparperipiirakka

Äitienpäivää edeltävänä lauantai-iltana, hämärän jo laskeutuessa, salamyhkäinen hahmo kiipesi varovasti aidan yli ja hiipi hiljaa naapuripihaan. Varoen päästämästä ääntäkään, tuo hiippailija kumartui raparperipuskan juureen, valikoi terhakoimmat varret ja ryhtyi kiskomaan. Kerättyään melko kasan, varas nosti varret kainaloonsa ja hävisi yöhön saalis mukanaan.

Tunnustan. Tuo varas olin minä. Rikostutkinnassa motiivikseni voidaan todeta raparperikateus - aidan takana kaikki on nimittäin suurempaa. Tuomiota langetettaessa voin ehkä vedota siihen lieventävään asianhaaraan, että asunnossa, jonka pihassa anastuksen kohteeksi joutunut raparperi kasvaa, ei tapahtumahetkellä asunut ketään. Jos tämä ei auta, joudun anomaan presidentiltä armahdusta tai ainakin pyydän viimeiseksi ateriakseni juuri tätä raparperipiirakkaa.

Kevään ensimmäisessä raparperipiirakassa on nimittäin sitä jotakin. Jotakin sellaista, joka voi jopa horjauttaa ihmisen kaidalta tieltä. Rikoksen viimeistelyssä turvauduin luottoreseptiin, joka on moneen otteeseen eri täytteillä testattu ja aina yhtä meheväksi todettu.

Raparperipiiras luottopohjalla

2,5dl vehnäjauhoja
1dl sokeria
2dl piimää, kermaviiliä, jugurttia, rahkaa ym. ym.
1tl vaniljasokeria
1,5tl leivinjauhetta
1dl öljyä (rypsi- tai oliiviöljy sopivat)
1 kananmuna

Pinnalle: raparperipaloja tai esimerkiksi omenalohkoja, sokeria sekä halutessasi esim. kanelia

Sekoita kuivat aineet. Lisää öljy, kananmuna ja piimä (tai muu sellainen) ja sekoita tasaiseksi.
Kaada seos voideltuun piirakkavuokaan ja asettele taikinan pinnalla valitsemasi täyte. Sokeri (ja kaneli) ripotellaan valitun täytteen päälle.
Paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia.

Tämän piirakan taikinaan lisäsin tällä kertaa kardemummaa ja sopi kuulkaa raparperin kanssa oikein hyvin. Pinnalle ripottelin tavallisen sijasta fariinisokeria.


Ps. Alunperin olen saanut innoituksen tähän reseptiin täältä.