Jugurttipannarit

Minä rakastan lettuja. Ajatuskin muurinpohjapannulla mökkirannassa paistetuista, pitsireunaisista unelmista mansikkahillon kanssa saa minut hengästymään. Noihin hetkiin kuuluu kuitenkin oleellisesti porukka - seura, jossa lettuja jaetaan, niistä taistellaan ja lopuksi maataan ähkyssä pitkin tannerta. Yksityisiin luksushetkiini sen sijaan kuuluvat amerikkalaistyyliset paksut pannukakut, ehkä lähinnä siksi, että talouden toinen osapuoli ei niistä juuri perusta. (Voitteko kuvitella?!)

Turkkilainen jugurtti on aines, jota meillä on aina, paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin maitoa tai piimää. Siksi jugurttipannareiden ohje on hyvä olla olemassa yllättäviä mielitekoja varten. Tämän löysin Lindahlsin sivuilta ja lisäsin siihen vain tilkan vettä.


Jugurttipannarit

2 dl maustamatonta jugurttia
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 rkl sokeria
loraus vettä
voita paistamiseen

Vispaa muna jugurtin kanssa. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, suola ja sokeri. Sekoita jauhoseos ja jugurtti paksuksi taikinaksi. Jos käyttämäsi jugurtti on kovin paksua, voit lisätä lorauksen vettä ohentamaan taikinaa hiukan - sen on kuitenkin tarkoitus olla melko tymäkkää.

Kuumenna paistinpannu. Nostele ruokalausikan avulla taikinaa pannulle lätyiksi ja paista runsaassa voissa. Ole kärsivällinen ja käytä mietoa lämpöä, jotta letut ehtivät kypsyä sisältä ennen pinnan palamista.


Pannareita voi maustaa monin tavoin ja niiden lisäkkeillekin vain taivas on rajana. Itse sulatin pakastevadelmia mikrossa tomusokerin kanssa ja kruunasin komeuden siirapilla. Ja oli hyvää...

Elonmerkkejä

Loputtomilta tuntuvien vesisateiden ajan yritin toistella itselleni: "Tämä on hyvä, kevät tulee." Tänään aamulenkillä saatoin riemukseni todeta mantran toimineen - kyllä talvi on nyt ohi ja kaikki lumi mennyt. Pistäydyin takapihallekin pitkästä aikaa ja mikä yllätys siellä odottikaan! Minulla ei ollut aavistustakaan, että meidän pihalla kasvaa krookuksia.

Yllätys innosti tutkimaan tarkemmin muitakin takapihan harvoja asukkeja - enkä joutunut pettymään. Vadelmat osoittavat selviä heräämisen merkkejä ja raparperikin on jo työntänyt ensimmäisen pienen, kurttuisen lehtensä esiin. Kuinka iloiseksi tuollaisesta punaisesta nykeröstä voikaan tulla? Ihan kohta syödään jo ensimmäistä oman maan raparerilla täytettyä piirakkaa!

Tänään heräsin onnellisena

Nämäkin pääsivät tänään vihdoin multaan.

Nyt kolmantena päivänä Ison Deadlinen jälkeen alkaa hiljalleen upota kalloon, että stressaamisen voi jo lopettaa. Että yöllä voi nähdä unta lihapullien paistamisesta ja norjalaisista erämökeistä powerpointin ja wordin sijaan. Että juuri nyt ei tarvitse ratkaista yhtään ongelmaa ja vapaapäivänä saa nukkua pitkään. Vaikka yhdeksään. Saa ihan itse valita, mitä haluaa tehdä eikä edes Miss Marple-elokuvasta tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Stressin laukeaminen ja sitä edeltävä putki aiheuttavat fyysisiä oireita. Illalla iski armoton niskapäänsärky, sellainen, joka tulee kun on monta viikkoa istunut lukemassa tai kirjoittamassa. Tänä aamuna niska on kosketusherkkä, mutta ei se haittaa, sillä nyt ollaan jo voiton puolella. Tänä aamuna teki jo mieli pitkälle lenkille.

Note to self: Muista, että levolle pitää antaa aikaa.