Ei pelkää lintunen

Usein syksy on muutoksen aikaa, mutta tänä vuonna on ollut rauhallista. Mullistukset elettiin jo aiemmin kesällä ja nyt on jatkettu  hyväksi havaitulla linjalla. Yksi iso elämäntapahtuma mahtui kuitenkin lokakuulle.

Eräänä lehdettömänä lauantaina leviteltiin pöytiin valkoiset liinat ja aseteltiin servetit kahvikuppeihin, sytytettiin kynttilät ja leikattiin juustoleipä. Tuo päivä oli kääntöpiste monelle ihmiselle: poika sai nimen, isän ja äidin ensimmäinen lapsi kasteen, uunituoreet kummit saivat Tehtävän - ja minä olin yksi heistä. En ole uskonnollinen ihminen, mutta aina välillä havahdun siihen, kun Jumalan kämmenellä soi korvissani.

Valokuvatorstain 301. haaste: kääntöpiste.

Viinimarjan äärellä

Viinimarjojen poimisesta minulle tulee aina mieleen, kuinka yläasteella tarjottiin mahdollisuutta osallistua EU:n toimintaa nuorille esittelevään hankkeeseen, jonka tiimoilta matkustettaisiin yhdessä Ranskaan. Kaverini olivat tilaisuudesta innoissaan ja minunkin teki mieli mukaan. Pelkäsin kuitenkin äidin suhtautumista, reissun kustannuksista iso osa piti maksaa itse, enkä ollut vielä koskaan ollut ruotsinlaivaa kauempana kotoa.
Keräsin rohkeutta pitkään ja odotin sopivaa tilaisuutta. Lopultakin olimme kahden - viinimarjoja poimimassa. Sankot täyttyivät hiljalleen, vitkuttelin vitkuttelemistani, kunnes vihdoin sain asiani esitettyä. En muista enää tarkalleen, mitä äiti vastasi, mutta muistan hyvin sen helpotuksen tunteen, kun hän ei kokonaan tyrmännyt toivettani. Siitä tuli hieno reissu - ensimmäinen oikea ulkomaanmatkani.