Lapsena käytiin Mökillä. Muitakin kesänviettopaikkoja saattoi olla ja myöhemmin niitä tuli ja meni useitakin. Tätä nykyä ei ole ollenkaan itsestään selvää, mistä mökistä milloinkin puhutaan, mutta lapsena oli. Silloin oli Mökki.
Viime kesän aikana kävin Mökillä muutaman kerran ja olin hämmästynyt millaisia haikeuden ja nostalgian tunteita nuo retket herättivät. Niinpä päätin yrittää 'ikuistaa' muutamia Mökille ominaisia piirteitä siltä varalta, että lapsuudenmaisemat jonain päivänä muuttuvat saavuttamattomiksi. Vielä jäi monta kuvaa ottamatta, mutta ehkäpä kesä tulee myös ensi vuonna.
Mökillä on mäenrinteessä portaat, jotka johtavat varsinaiselta mökkirakennukselta rantaan. Niiden alla kasvaa ketunleipiä (tunnetaan myös
käenkaalina), joita sieltä lapsena syötiin. Noihin aikoihin askelmien kulkeminen tuntui usein liian hitaalta ja portaiden vieressä kulkikin ennen polku, jonka innokkaat lapsenjalat olivat tallanneet.
Aikoinaan Mökillä asui Mummu. Tarkemmin ottaen Mummu saapui mökille aikaisin keväällä ja palasi takaisin kaupunkiasuntoonsa (joka muuten myös olisi ikuistamisen arvoinen) ilmojen syksyllä käydessä viileiksi. Mummu oli innokas puutarhuri ja lapsuudessani Mökillä lainehtivat rehevät kukkapellot. Nykyään Mummu pysyttelee kaupungissa, sillä ikä on vienyt voimat, eikä puutarhakaan enää yllä entiseen kukoistukseensa.
Mummu ei ole niitä isoäitejä jotka hemmottelevat lapsenlapsensa piloille, Mummu nääs uskoi, että hemmottelu on ansaittava. Hän laittoi meidät kitkemään kukkapenkkejä tai kantamaan halkoja pirttiin ja palkinnoksi saimme kovia, laivalta tuotuja hedelmäkarkkeja metallirasiasta tai oman kasvihuoneen tomaatteja sokerin kanssa. Mummu kutsuu meitä yhä penskoiksi ja minä edelleenkin pidän molempia edellä mainituista suurena herkkuna.
Meidän Mökki ei ole punainen vaan keltainen. Aikoinaan sen ikkunan alla kasvoi punaisia unikkoja. Toinen kukka, jonka erityisesti liitän Mökkiin on
Kaunokainen eli Bellis. Ne tahtoivat levitä kukkapenkin laidasta nurmikäytävälle, mutta silloinkaan niiden päälle ei Mummun mukaan saanut astua.
Mummu tietää valtavasi erilaisista kasveista ja kertoo tarinaa, jonka mukaan jo polvenkorkuisena kuljin hänen perässään ympäri pihaa luetellen kasvien nimiä. Valitettavasti suurin osa tuosta tiedosta on päästäni kadonnut, mutta ihailen edelleen Mummun puutarhaa ja vielä rapistuneenakin se tuo mieleeni paljon muistoja.
Tärkeä osa Mökillä olemista ovat erilaiset työt ja tehtävät, joita täytyy tehdä. Nämä erittäin tärkeät hommat vaativat luonnollisesti monenlaista välinettä ja tavaraa. Mökillä säilötäänkin paljon kaikenlaista romua. Lapselle nämä romut tarjosivat loputtoman määrän materiaalia leikkeihin.
Toki Mökillä on myös oikeita leluja. Kuten tämä punainen laiva saunan ikkunalla. Mökillä olevat lelut ovat saaneet kokea erityisen paljon rakkautta, koska edellisten kasvettua liian isoiksi, on aina löytynyt uusia käsiä niitä leikittämään.
Myös tämä muki on saunan ikkunalla. Se on muisto niiltä ajoilta, kun ei vielä jatkuvasti pelätty pöpötartuntaa. Muki on juomista varten ja sen alapuolella seinässä on hana, josta vesi tulee saunaan. Aikoinaan siitä joivat kylpyreissullaan kaikki. Vanhojen aikojen kunniaksi uhmasin minäkin bakteerihysteriaa ja nautin löylyssä mukillisen kylmänraikasta kaivovettä.
