Ei pelkää lintunen

Usein syksy on muutoksen aikaa, mutta tänä vuonna on ollut rauhallista. Mullistukset elettiin jo aiemmin kesällä ja nyt on jatkettu  hyväksi havaitulla linjalla. Yksi iso elämäntapahtuma mahtui kuitenkin lokakuulle.

Eräänä lehdettömänä lauantaina leviteltiin pöytiin valkoiset liinat ja aseteltiin servetit kahvikuppeihin, sytytettiin kynttilät ja leikattiin juustoleipä. Tuo päivä oli kääntöpiste monelle ihmiselle: poika sai nimen, isän ja äidin ensimmäinen lapsi kasteen, uunituoreet kummit saivat Tehtävän - ja minä olin yksi heistä. En ole uskonnollinen ihminen, mutta aina välillä havahdun siihen, kun Jumalan kämmenellä soi korvissani.

Valokuvatorstain 301. haaste: kääntöpiste.

Rakkauspeiton kaava

Taannoin lupailin, että saattaisin piirtää kaavan rakkaspeitolle, jonka ohje on saatavissa vain englanniksi. Sitten huomasin, että joku on jo tehnyt sen - paljon pätevämmin kuin itse olisin ikinä osannut. 

Tässä se on. Kuva on tanskalaisesta blogista, josta peiton ohje löytyy tanskankielellä. Kaavassa tekstit ovat myös englanniksi, mutta jos kaavoja ylipäätään ymmärtää, osaa niitä lukea kielestä riippumatta. Blogista sen sijaan löytyy kuvasarja, josta voi olla apua myös kieltä taitamattomalle.

Kuvan lisäksi kyseisestä blogista löytyy hyödyllinen neuvo peiton koon muunteluun. Jos haluat 20 kokonaista sydäntä peittoosi, virkkaa aloitusketjuun 7 kertaa 20 plus 8 silmukkaa. Kokoa voi siis muunnella seuraavalla kaavalla: 

7 x (haluamasi sydänten lukumäärä) + 8 silmukkaa = aloitusketjun silmukkamäärä.

Tämän lisäksi tarvitsee tietää ainoastaan, että tarkoitus on toistaa kaavan rivejä 3-5, kunnes peitto on halutun kokoinen ja päättää peitto riviin 4. Sitten voi vielä lisätä haluamansalaisen reunuksen (minun tapauksessani kierros valkoisia ja punaisia kiinteitä silmukoita ja lopuksi vielä kierros punaisia piilosilmukoita) ja voilà - rakkauspeitto on valmis suojelemaan sinua maailmalta.

Popsi popsi porkkanaa...

Niistä oman sadon porkkanoista, joita ei koiran kanssa syöty suoraan penkistä, tein porkkanamuffineita soveltaen vanhaa, hyväksi todettua reseptiä. Näistä tuli aivan loistavia. Ja vaikka Supermiehen ensireaktio olikin: "Yäk porkkanaa!", suostui jopa hän ankaran taivuttelun päätteeksi kokeilemaan. "Nämähän maistuu ihan piparille..."

Mausteiset porkkanamuffinit
5dl vehnäjauhoja
1rkl leivinjauhetta
3dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1tl kanelia
1tl muskottipähkinää
1tl neilikkaa
1/2tl inkivääriä

3 munaa
1 1/2dl maustamatonta jugurttia
150g voita sulatettuna
1dl haluamaasi nestettä (esim. maito, mehu tai vesi)


Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää joukkoon munat, jugurtti, sula voi ja neste. Sekoita hyvin.
Annostele taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Kuura

Syksy on saapunut puutarhaan.

Ihastus

Yksi uuden  puutarhani vanhoista asukeista on tämä mystinen kaunotar. Selailtuani nettiä aikani päättelin, että ihastukseni kantaa nimeä harmaamalvikki.

Saatan tosin olla väärässäkin - malvoja ja malvikkeja tuntuu olevan niin monenlaisia ja nimiä kaiken päälle moninkertainen määrä.

Malvikki joka tapauksessa kasvoi tuuheana ja runsaan metrin korkuisena ilman minkäänlaista hoitoa juuri kukkapenkin reunan ulkopuolella, nurmikon ja terassilaudoituksen välissä ja kukki runsaasti koko kesän. Ilmeisesti kyseessä onkin kestävä ja vähään tyytyvä perinteinen perenna - siis kukka minun makuuni.

Siirtäisin kaunottaren mielelläni kukkapenkkiin, mutta malvikkini kasvaa sellaisessa paikassa, ettei operaatiosta tule mitään. Keräsin sitten tänään sen siemeniä talteen, jotta voin keväällä yrittää kasvattamista - penkin reunojen sisäpuolella. Ja jos tämä suunnitelma menee mönkään, jää minulle kuitenkin alkuperäinen ihastukseni, sillä ei sen erikoisesta kasvupaikasta haittaakaan ole.

Haaveideni Kanada

Minä haaveilen matkustamisesta jatkuvasti. Koko ajan. Hyviä matkailuohjelmia sen sijaan tulee televisiosta harmillisen vähän, varsinkin minun kannaltani, joka on melko tyytyväinen jo pelkästään saadessaan inspiraatiota haaveilleen. YLE Femman sarja Toisaalla - Ihmemaa Kanada tarjoaa tukuittain ainesta unelmointiin eikä pelkästään siksi, että kohteena on yksi pitkäaikaisista ihastuksistani maailman maiden joukossa. Olin tietysti myyty viimeistään siinä vaiheessa, kun näin sarjan kakkosjakson vierailevan tähden - bernipennun nimeltään Hudson.

Ihmemaa Kanada tulee keskiviikkoisin kahdeksalta Yle Fem-kanavalta, mutta niille kaltaisilleni, jotka eivät kykene elämään yhdenkään televisioaikataulun mukaan, laitan tähän linkin Areenaan.
Kaiken muun hyvän lisäksi, ohjelma on juuri sopivan mittainen katsottavaksi ruokatauolla graduntyöstämisen lomassa. Suosittelen.

Oranssit

Puutarhassani oli tänä kesänä aika paljon vahvoja oranssin sävyjä, mikä oli puhdasta sattumaa. Itse olisin tapuvainen valitsemaan viileämpiä violetin, sinisen, pinkin ja valkoisen sävyjä. Ei silti käy kiistäminen - kauniisti nämäkin loistivat auringonpaisteessa. Tiikerililja ja unikko löytyivät entisten asukkaiden rakentamista kukkapenkeistä voikukkien ja vesiheinän alta.

Unikot tuovat aina mieleen oman mummuni ja hänen mahtavan unikkopenkkinsä keltaisen kesämökin ikkunan alla. Kaupunkikodissaan mummulla on sängyn päällä maalaus oransseista unikoista ja lapsena kuvittelin, kuinka taiteilija oli käynyt mökillä ottamassa mallia kukista.

 Samettiruusut puolestaan sain puutarhakurssilta, jolle osallistuin toukokuussa. Ylijääneitä kukkasia sai viedä kotiinsa ja minulle kelpasivat nämäkin, vaikka monet tuntuvat niitä väheksyvän. Enpä vielä tuolloin arvannut, kuinka sopivaan seuraan ne kesän myötä päätyisivät.